Koen, että jooga on kutsumukseni – olen aina nuorenakin venytellyt, tuijotellut kattoon mitään ajattelematta (jollain tasolla meditointia tietämättä sille olevan näinkin hieno termi :D) ja yläasteella löysin kirjastosta Method Putkisto – kirjan, jonka mukaan tein syvävenyttelyjä.

Nuoruudessa harrastin tanssia, joukkuevoimistelua ja tanssillista voimistelua, ja itse joogan löysin pysyvämmin ja ”virallisemmin” elämääni vasta noin 24-vuotiaana.

Olin ajautunut tilanteeseen, jossa työskentelin tietokoneella täysipäiväisesti, tekemällä minulle intohimotonta ja merkityksetöntä työtä.

Tämä aiheutti minulle aiemman migreenini kroonistumisen. Kärsin jatkuvista migreeneistä sekä ahdistuneisuudesta.

En saanut tarvitsemaani apua terveydenhuollosta, sillä jossain vaiheessa sumatriptaanien ja muiden kivunlievittäjien apu ei enää auttanut, etenkään pidemmällä aikavälillä itse juurisyiden parantamiseen.

Minun olikin pakko etsiä muita ratkaisuja, ja etsin näitä joogasta.

Jooga ei parantanut yksistään minua migreenistä, mutta se antoi ensiapua ja nopeaa helpotusta ahdistuneisuuteen ja akuuttiin kipuun hengitysharjoitusten, kuten bumblebee -hengityksen muodossa.

Jooga auttoi minua itsetutkiskeluun, mitä oikeasti haluan ja ennen kaikkea antaa itselleni lupa ja uskallus mennä kohti oikeaa kutsumustani, joka on aina ollut vapaa liike, jooga, leikkisyys liikkeessä, luovuus ja itsetutkiskelun luovat työkalut.

Siksi olenkin tässä – bloggaamassa näistä aiheista, joista uskon, että minulla on eniten annettavaa.