Miten päästä eroon someaddiktiosta? Katkaise dopamiinikoukku näin

Nopeisiin dopamiinipiikkeihin tottuneet aivot eivät saa mielihyvää hitaista asioista, vaan nopeista ”aivokarkeista”, kuten notifikaatioista, viihdyttävästä, nopeasta sisällöstä ja jatkuvasta keskittymisen katkeamisesta tarkoituksella ja vahingossa.

Tämä luonnollisesti heikentää keskittymiskykyä valtavasti, ja olen kuullut erinäisissä lähteissä mainittavan termin ”itseaiheutettu ADD”.

En nyt lähde enempää tieteellisesti tätä spekuloimaan, mutta mielestäni on päivänselvää, että jatkuva keskittymiskyvyn tökkiminen tikulla ilman hetken rauhaa heikentää sitä.

Hyvä uutinen on, että tämän heikentyneen keskittymiskyvyn ja somen aiheuttaman dopamiiniaddiktion voi purkaa – melko nopeastikin.

Itsekuria se kyllä vaatii, mutta lyhemmän aikaa kuin kuvittelisit.

Yksinkertaisesti – sulkemalla somen ja laittamalla notifikaatiot pois.

Tässä suosittelen asettamaan selkeät rajat, koska epäselvät rajat toimivat tässä aivan kuten missä tahansa muussakin addiktiossa – rajat luisuvat entistä väljemmiksi ja pian katoavat.

Usein rutiineja on helpompi muuttaa paikoissa, jossa ne muuttuu joka tapauksessa. Tähän oivallinen paikka on esimerkiksi joogaretriitti, jossa muutkin ovat enemmän läsnä ja vähemmän minkään ruutujen ääressä: ympäristö, ihmiset ja energia helpottaa siis muutosta ja sitä on helpompi jatkaa kokemuksen jälkeen.

Selaa esimerkiksi täältä digital detox retriittejä.

Ensin ruutuajan vähentäminen tuntuu siltä, että istut vain sängyn reunalla ihmetellen, että mitä ihmettä tällä ajalla nyt tekisi.

Tylsistymisen hetkellä on vaikea vastustaa kiusausta napata puhelinta, ja aivot vielä kaipaavat helppoja ja kivoja ärsykkeitä, joten on hyvä olla valmiina mietittynä korvaavia aktiviteetteja kuten lukeminen, laatikoiden siivous, kävely, maalaaminen, kirjoittaminen tai mikä tahansa muu sinulle resonoiva aktiviteetti, jota on helppo toteuttaa arkena.

Me ihmiset ollaan loppupeleissä yksinkertaisia nisäkkäitä, ja ruutuaika ja kännykän tarkistaminen vähenee roimasti jo sillä, ettei kännykkä ole koko ajan näkökentässä tai käden ulottuvilla.

Laita puhelin esimerkiksi lipaston laatikkoon tai säilytä sitä esimerkiksi eteisen pöydällä, kuten ei niin kauan sitten lankapuhelin (ja jopa kännykät) oli, kun niitä ei käytetty.

Sinun ei tarvitse olla koko ajan saatavilla. Mutta samalla en halua väittää, että vuonna 2024, etenkin jos työhösi mitenkään liittyy tavoitettavissa oleminen, voisit laittaa puhelimen viikoksi lentokonetilaan.

Suosittelenkin, että varaat päivästä tietyn hetken, kun käyt läpi sen päivän notifikaatiot ja viestit intentiolla sekä vastaat niihin saman tien. Monesti päämäärättömässä selailussa nimittäin tulee esimerkiksi luettua monet viestit, mutta niihin ei olekaan hyvä hetki vastata. Niin viestiin vastaaminen palautuukin mieleen kun on aika nukahtaa.

Älä siis katso notifikaatioita hetkessä, jolloin et voi vastata niihin.

Kyllä, ruutuaikaa vähentäessä sinä pakosti jäät jostain paitsi. Et enää voi selata kaikkia seinälle tulevia postauksia, algoritmin suosittelemia hassunhauskoja eläinvideoita etkä edes niitä loistavia tiktokkeja, jotka kaikkien pitäisi tietää ja jotka on niin timanttista sisältöä.

Mieti etukäteen, että haittaako se oikeasti? Väitätkö oikeasti, että selailu antaa ideoita ja inspiraatiota – mietipä millainen sisäsyntyinen inspiraatio sinussa voi syntyä, kun et heitä aivojen piirtoheittimelle pikatykityksellä kaikkien muiden ajatuksia.

Jotta tämä olisi 1-2 viikon hauskan, rauhoittavan kokeilun jälkeen pidempi tapa, eikä luisuisi pikkuhiljaa takaisin entisiin rutiineihin, sinun tulee inhorealistisesti tajuta, millaisen keskittymishäiriön itselle aiheutat jatkuvalla selaamisella.

Muita jatkuvan selaamisen aiheuttamia haittoja voivat olla esimerkiksi tyytymättömyys omaan elämään, kateuden tunteet, riittämättömyys, ajan riittämättömyyden tunne, passiivisuus, unohtelu ja kykenemättömyys suoriutua arjen asioista, kuten tenttiin opiskelu, esseen kirjoittaminen, työprojekti tai vaikkapa jonkin merkityksellisen matkan suunnittelu.

Pettymyksen kokemukset voivat olla yleisempiä someaikana, kuin ennen sitä.

En ole tehnyt aiheesta mitään tieteellistä tutkimusta, joten puhun tässä artikkelissa nyt vain omasta puolestani ja ehkäpä löydät tästä jotain samaistumispintaa, mahdollisia syitä pettymyksen tuntemuksille sekä mahdollisia työkaluja pettymyksen tunteen sietämiseen ja miten sitä ei kokisi niin paljoa.

Liialliset odotukset, itseltä ja muilta, sekä monista muista pienistä asioista, kuten miltä jonkun kokemuksen kuuluisi tuntua, johtuu osaltaan esimerkiksi somesta, joka addiktoi aivot dopamiinikoukkuun.

Some luo niin paljoa ideaalikuvia päähän, että olisi outoa, jos tiettyjen juttujen toteutuessa niihin ei liittyisi odotuksia.

Lomakuvissa näkyy vain Balin trooppinen kauneus, kookosvesi ja rannat, kun taas roskat meressä, ruokamyrkytys ja paikallisten köyhyys ja jetlag eivät näy.

Somen haippaama idea lomasta onkin vain jokin ideaalikuvan ajatus, eikä vastaa todellisuutta millään muotoa – ideaaliinkin lomaan nimittäin voi kuulua jetlag, matkustamisen hitaus ja väsymys sekä kulttuurierot.

Tää kuulostaa ehkä omituiselta, mutta some antaa niin ideaalin kuvan monista asioista, että on niin helppo pettyä todellisuuteen, sillä todellisuudessa on aina myös sävyjä, mitkä on kivasti cropattu somesta pois.

Ei siis ole mitenkään epäonnistunut loma, jos sen vuoksi joutuu kokea myös epämiellyttäviä asioita – pelkkä mukavuusalueella oleminen nimittäin ei juurikaan myöskään anna.

Nykyään mulla on joskus jopa pettynyt olo kipeästä olosta, sillä optimoin niin paljon terveyden vuoksi, että tuntuu epäreilulta olla kipeänä. Tiedän että tulen paranemaan flunssasta, mutta nykyään haluaisi kaiken tapahtuvan nopeasti. Haluamme terveyttä heti, vaikka kroppa parantaa itsensä juuri sille sopivassa tahdissa.

Asiat vain menee parempaan suuntaan niin paljon hitaammin ja niin paljon pienempinä dopamiiniryöppyinä kuin mitä someen addiktoituneet aivot odottaa.

Näihin nopeisiin dopamiinipiikkeihin tottuneet aivot eivät saa mielihyvää hitaista asioista, vaan nopeista ”aivokarkeista”, kuten notifikaatioista, viihdyttävästä, nopeasta sisällöstä ja jatkuvasta keskittymisen katkeamisesta tarkoituksella ja vahingossa.

Tämä luonnollisesti heikentää keskittymiskykyä valtavasti, ja olen kuullut erinäisissä lähteissä mainittavan termin ”itseaiheutettu ADD”. En nyt lähde enempää tieteellisesti tätä spekuloimaan, mutta mielestäni on päivänselvää, että jatkuva keskittymiskyvyn tökkiminen tikulla ilman hetken rauhaa heikentää sitä.