Kirjoitettu

Miten ruoasta tuli status?

Tässä artikkelissa ruoka ei ole tarkasteltuna sen ravintoarvojen, terveellisyyden tai annoskokojen suhteen, vaan siltä kannalta, mitä kaikkea muuta se nykyään voi ihmiselle olla. Toki vieläkin ruokaan suhtaudutaan myöskin polttoaineena, kehon rakennusaineena ja perustarpeena, mutta ruokavaliovalinnat kertovat nykyään paljon muutakin ihmisestä. Sen kautta viestitään muille arvoja, poliittisia näkemyksiä ja vaikkapa sitä, että eletään ruokatrendien aallonharjalla. Toiset tekevät tätä enemmän tiedostaen ja toiset tietämättä. Kuinka paljon ruokavaliolla on kuitenkaan tarpeellista kertoa omasta yhteiskunnallisesta sijoittumisestaan ja näkymyksistään, ja milloin tämä oman statuksen muotoilu ruoan kautta menee överiksi?

Lautasmallista laktoosin välttelyyn

Koska tämä artikkeli ei kerro ruokavalion muutoksesta sadan vuoden aikana, vaikkakin se näin juhlavuonna olisi osuvaa, en nyt uppoudu sen pidemmälle kuin lautasmallin jälkeiseen elämään. Pula-aikojen kautta liiallisen rasvan aiheuttaman liikalihavuuden ja kansanterveystautien johdosta päästiin kaikille tuttuun lautasmalliin ja ruokapyramidiin. Pikkuhiljaa tätä oikeaksi tavaksi syödä tituleerattua mallia alettiin kuitenkin kyseenalaistaa ja sen ei havaittu sopivan kaikille. Tätäpä on kyseenalaistettu raakalla kädellä esimerkiksi Tomi Kokon 30 päivän ihmiskokeessa joka toi hyviä, uusia näkökulmia pinttyneisiin tapoihin.

Erilaisten näkemysten ja yhä uusien ja uusien ruokien tullessa markkinoille, ruokavalioon kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Myöskin erilaiset yliherkkyydet ruoka-aineille tiedostetaan nykyään entistä herkemmin ja yhä useampi on laktoosi-intolerantikko tai keliaakikko. Se onkin tietenkin hyvä, että kiinnitetään huomiota, mikä ruokavalio on omalle keholle hyväksi ja mikä toimii ja mikä ei. Kannattaakin hieman testailla ja kuulostella, mikä on itselle paras ruokavalio, sillä absoluuttista totuutta täydellisestä ruokavaliosta ei ole. Ruokavalio kun kuitenkin voi vaikuttaa hyvinkin suuresti elämänlaatuun ja jaksamiseen. Kyse ei aina ole kuitenkaan tästä, sillä ruokaan suhtautuminen on osalla väestöstä muuttunut, sillä se ei ole enää vain fyysisen kehon ravintoaine, vaan sillä viestitään muille, että ketä olemme ja mitkä ovat arvomme.

Ruoka status

Ruokatrendit viestimässä arvoja

Kasvisruokavalio yleistyy yleistymistään, kun ennen se oli vain pienen murto-osan ruokavalio. Tämän lisäksi on kuitenkin tullut paljon muitakin ruokatrendejä vuosien varrella, kuten vaikkapa karppaus, välimeren ruokavalio, fodmap -ruokavalio , raakaravinto tai paleo – you name it. Erilaiset lifestyleblogit pursuavat reseptejä erilaisista gluteenittomista, maidottomista ja vegaanisista herkuista, jotka inspiroivat kokeilemaan toinen toistaan erikoisempia reseptejä. Instagram täyttyy ruokakuvista ja kaapit steviasta ja quornista.

Jokainen saa tietenkin syödä juuri haluamallaan tavalla, mutta välillä on hyvä miettiä, miksi syö juuri niin kuin syö. Mitä ruokavaliolla muka viestitään ja miten? Alla muutamia pohtimiani esimerkkejä joita halusin kyseenalaistaa.

Proteiinin palvonta ja fitnessstatus

Etenkin fitnessurheilijoiden keskuudesta lähtöisin oleva proteiinipalvonta yleistyi hämärtämään hieman kaikkien käsitystä sen tarpeesta. Proteiinin tärkeyttä kehon rakennusaineena toitotettin joka tuutista ja normaalisti ja monipuolisesti syövät ihmiset varmasti myös alkoivat kyseenalaistamaan, syövätkö he tarpeeksi proteiinia. Sen päivittäinen tarve on kuitenkin vain 10-20% päivän ravintotarpeesta eli 1,1-1,3g/kg. Eli toisin sanoen, ei suuri homma saada tätä normaalista ruokavaliosta sen kummemmin miettimättä.

Aktiivisesti salilla treenaavien kehonrakentajien ja fitnesslajien harrastajien ruokavaliota alkoivat kuitenkin toteuttaa peruskuntoilijatkin tai vastikään fitnesslajin löytäneet, jolloin ei luonnollisesti ole yhtälaista tarvetta vastaaviin proteiinimääriin. Toisaalta, mikäli yhtäkkiä alkaneen fitnessharrastuksen alkutekijöissä ei ollut paljoakaan tietoa ruokavaliosta, on helpointa seurata joidenkin esimerkkiä ja napata jonkun muun ruokavalio sellaisenaan, pohtimatta onko se juuri itselle se sopivin. Toisaalta kyse on muustakin kuin siitä, että nämä keinotekoiset proteiinivalmisteet toimisivat absoluuttisen oikeina rakennusaineina treenaavalle keholle. Samalla tällä proteiinipainotteisella ja palautusjuomia ym. sisältävällä ruokavaliolla voidaan haluta myös, että tulee tunnistetuksi tässä subkulttuurissa. Sillä viestitään omaa harrastusta ja lajiin kuulumista ja sitä, että asiat tehdä samalla lailla kuin alan huiput: eli tässä tapauksessa ns. ”oikein”. Mitäpä jos nämä alan huiput ovatkin proteiinivalmisteiden suurimpia markkinoijia?

Raakaravintoa ja vegaaniutta

Kasvisruokavalio ja sen eri versiot olivat trendi useampia vuosia sitten, mutta yhä useampi, etenkin nuori nainen haluaa elää vegaanisti. Kertooko vegaanius omista arvoista,vai siitä, että se on trendikästä? Jos perustelet sen ympäristöystävällisemmäksi vaihtoehdoksi, miten pystyt takaamaan, että kyseisen ruoan valmistaminen oli ekologisempaa kuin ”tavallisen ruoan”? Mitä jos sen valmistuksessa on hyvin monta energiaa kuluttavaa välivaihetta tai se on matkustanut ympäri maailmaa ennen päätymistä lautaselle? Entä jos perinteinen ruoka onkin lähempänä ja ekologisemmin tuotettua kuin vegaanivaihtoehto? Syötkö vegaanisti oman hyvinvointisi vai ympäristösi vuoksi? Voisi jopa kysyä klassisen kysymyksen, että onko kyseinen ruokavalio sinulle uhka vai mahdollisuus? Vaikeuttaako vai helpottaako se elämääsi ja onko se sen arvoista? Jos vastasit kyllä, jatka ihmeessä nykyistä ruokavaliotasi, jos se on sinulle paras valinta! Välillä on kuitenkin hyvä kyseenalaistaa omiakin tottumuksiaan.

Uskomattomat niksit painonpudotukseen

Ehkäpä yksi kummallisin ilmiö on jatkuvasti pinnalle pulpahtavat, helpot niksit pudottaa painoa ja saada unelmavartalo. Tuloksia jo päivässä! Pussikeitot, 5:2-dieetti ja ehkäpä sitäkin hullumpi 8/16-dieetti, jota Aino jo osuvasti kyseenalaistikin. Jos näin tekevät supertähdetkin ja naistenlehdet kirjoittavat näistä niin senhän täytyy tietenkin olla hyvä ja toimiva vaihtoehto! Mielestäni kuitenkin, mitä vaikeammin ja monimutkaisemmin ruokavaliota ajattelee, sitä monimutkaisempaa siitä tulee. Entä jos ruokavalioon ei tarvittaisi miljoonaa sääntöä ja kieltoa kellonajan ja ruokavalion suhteen vaan mentäisiin enemmän omaa kroppaa kuunnellen? Mitä jos söisitkin silloin, kun on nälkä? Okei, terveelliseen ruokavalioon ei ole yhdellä klikkauksella ratkeavaa taikatemppua, mutta se ei ole myöskään niin vaikeaa, että sitä pitäisi yliajatella. Ehkäpä tässä tapauksessa ruokavalio on enemmänkin väline unelmakroppa -statuksen saavuttamiseen kuin itse status. Enpä usko, että monella taikatemppuruokavaliolla on kuitenkaan pitkäaikaisia tuloksia saavutettu.

Onko sittenkään syytä olla niin radikaali?

Hieman erilaisia ruokatrendejä ja näkökulmia pohdittuani mietin, onko ruokavaliossakaan syytä olla niin mustavalkoinen? Niin tylsää kuin se onkin, niin ”kaikkea kohtuudella” toimii melko hyvin niin syömisessäkin. Ihminen pystyy mukautua melko paljon erilaiseen ruokavalioon, ottaen kuitenkin huomioon jokaisen henkilökohtaiset yliherkkyydet ja arvot. Mikäli halutaan elää mahdollisimman ympäristöystävällisesti, on hyvä ottaa faktat kuntoon eikä olettaa. Entä onko syytä leimata maito-, liha- ja viljatuotteita sisältävä ruokavalio jotenkin pahaksi, jos se ei sovi kaikille? Tietenkin erilaisia ruokavalioita ja vaikkapa lihaton lokakuu -tempauksia kokeilemalla voi löytää uusia ideoita keittiöön ja uusia ruoka-aineita, missä ei ole mitään pahaa. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon sekin, että erilaiset valinnat eivät edes ole kaikkien saatavilla ekonomisesti eikä kenenkään ihmisarvo parane tai huonone ruokavalion myötä. Mitä jos palattaisiinkin enemmän siihen, että ruoan on tarkoitus toimia rakennus- ja polttoaineenamme, ei persoonan ja egon rakennusvälineenä? Ruokavalion ei tarvitse olla kaiken ydin eikä sitä tarvitse jatkuvasti tiedostaa ja kyseenalaistaa. 

Ruokavalio status

2 kommenttia artikkeliin ”Miten ruoasta tuli status?

  1. Kivasti kirjoitettu ja selkeä katsaus nykyiseen ravitsemuskulttuuriimme tämä postauksesi.
    Totta on, että kaikki ei käy kaikille, mistä ihmeestä se sitten johtuukaan, kun ihmisiä kuitenkin olemme yhtä lailla. Esimerkiksi tuo vegaanius ei toimi minulla ollenkaan, sillä body panee hanttiin aivan liian monen kasvin kohdalla – nykyisin. Eikä toimi viralliset suositukset sen paremmin. Ja kas kun sekään ei onnistu, että nuoruuden ruokavaliostaan pitää kiinni kynsin hampain, kun iän myötä tapahtuu yllättäviä muutoksia ravinnon vastaanottokyvyssä.
    Voi kunpa voisi vain lakata huolehtimasta kaiken aikaa siitä, että kaiken aikaa vain syö kaiken väärin.

    1. Kiitos kommentista Eeva!
      Joo totta tuokin, että kaikki ruokavaliot toimivat henkilökohtaisesti eri lailla, sekä vielä eri iässä ja elämäntilanteessa voi joutua muuttaa ruokailutottumuksia. Monet ruokadokumentit myöskin nimenomaan tuovat syömisen jotenkin negatiivisessa valossa ja kauhistellen: miten syöt väärin ja teet vääriä valintoja. Positiivisempikin ja ei niin äärimmäinen näkemys voisi olla välillä tarpeen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.