Kirjoitettu

Mitä minimalismi oikeastaan on?

Nykyään ehkäpä yksi trendikkäimmistä termeistä ja elämäntyyleistä on niin sanottu minimalismi. Mitä ihmettä se käytännössä edes tarkoittaa ja voiko sitä edes määritellä absoluuttisesti? Onko siinä useimmiten mielletyn käsityksen mukaan kyse tavarasta ja sen vähyydestä vaiko sittenkin jostain muusta? Mielestäni käsite minimalismi on sinällään hyvin subjektiivinen ja tämä sama termi voi tarkoittaa eri ihmisille hyvin eri asioita, ilman että kumpikaan merkitys olisi oikea tai väärä. En väitä itse olevani varsinaisesti minimalisti, mutta aihe sinällään on kiehtova ja sen pohtiminen voi avata uusia näkökulmia. Kuten sanottu, se ei mielestäni ylipäätään ole mikään kiveen hakattu elämäntapa ja määritelmä, joka toimii vain tiettyjä sääntöjä ja ohjeistuksia noudattamalla. Sen sijaan suurempien teemojen, kuten elämäntarkoituksen pohtiminen voi onnistua mainiosti minimalismin kautta peilaten. Pohdinkin aluksi melko tunnettua Minimalism -dokumenttia ja sen jälkeen omaa käsitystäni minimalismista.

Liittyykö minimalismi nimenomaan kuluttamiseen, kuten Minimalism -dokumentti antaa ymmärtää?

Katselin vähän aikaa sitten siis The Minimalists -nimellä kulkevan kaksikon Minimalism -dokumentin. Tämä parivaljakko onkin ehkäpä yksi tunnetuimmista minimalisti -aatteen juurruttajista ja aloittajista. Ainakin omalla kohdallani heidän dokumenttinsa aiheutti kuitenkin ristiriitaisia mielipiteitä. Dokumentissa käytiin läpi, miten heistä kahdesta tuli minimalisteja ja mitä se heille tarkoittaa. He olivat aivan tavallisia, amerikkalaisia valkoisia heteroita, jotka pyrkivät kohti parempaa elämää ja uraa; mikäs muukaan kuin American dream horisontissaan. Tarina on ehkäpä hieman perinteinen: on menty niin pää edellä uraputkeen, että ei enää pysty nähdä sivuille. Ihminen sokaistuu helposti kulkemaan vain yhtä tietä, jos ei muistuta itseään välillä, että ympärillä on paljon muutakin. Yhtäkkiä kaikki onkin vain omaa kehittämistä etenkin uran osalta suuremman palkkakuitin, ylennyksen sekä mahtavan Linkedin -profiilin tavoittelua. Sitten kun saakin tämän kaiken, mitäs sitten tavoitellaan? Tavoitteellisuus on tietenkin hyvä asia elämässä, mutta dokumentissa miehet kertoivat, kuinka moni muu asia unohtuu täysin, kun muun muassa tärkeät ihmissuhteet jäävät omien kiireiden jalkoihin. Toinen dokumentin miehistä kokikin valaistumisen hetken vasta, kun hänen äidillään todettiin syöpä samana kuukautena, kun hän erosi pitkästä liitostaan. Olisikin parempi olla silmät auki jatkuvasti, eikä vasta sitten, kun jokin ravisuttaa silmäsi auki, eikö vain?

Tämän kaltaisten valaistumisien johdosta parivaljakko päätti lähteä toteuttamaan ja jakamaan muillekin minimalistista elämäntapaa. He tietenkin vähensivät huomattavasti omistamaansa tavaramassaa sekä lopettivat jopa kuusinumeroista vuosituloa tuottavan työnsä. Yhtäkkiä elämä mahtuikin yhteen matkalaukkuun. Dokumentti jatkaakin vahvasti kuvaten ja kertoen amerikkalaisista kulutustottumuksista ja miten hulluiksi ihmiset menevät materiasta. Tässä kohtaa dokumenttia suunta kääntyi minimalismista mielestäni huomattavasti enemmän kulutuskäyttäytymisen ja yltiökulutuksen pohtimiseen. Tavaran vähentäminen on toki minunkin mielestä olennainen osa minimalismia, mutta tässä kohtaa näkökulma oli mielestäni liian jenkkiläinen. Vaikutti siltä, että kyseessä oli lähinnä surullinen tarina siitä, miten materialismi on mennyt aivan liian pitkälle ja on aika ottaa iso harppaus taaksepäin. Niin minimalismikin on siis mielestäni myös kulttuurisidonnaista, ja tämä on ehkäpä amerikkalainen näkemys minimalismista. Mikäli on menty pitkän aikaa täysin päinvastaiseen suuntaan, on harppaus kohti minimalismia tietenkin valtaisa. Omasta mielestäni minimalismin perimmäinen idea on kuitenkin jotakin muuta, kuin kulutusjuhlan pohtimista ja tuomitsemista.

Mitä minimalismi on?

Miksi materian vähentäminen on minimalismissa olennaista?

Helposti minimalismin ymmärtämisessä oiotaan mutkia ja oletetaan sen olevan ensisijaisesti materian vähentämiseen ja vähäisyyteen ja jopa askeettisuuteen liittyvää. Tätä seikkaa ei voi mielestäni sivuuttaa, mutta se ei ole tämän yksinkertaistetun elämäntavan ydin. Vaikuttava seikka on tietenkin oma lähtökohta: onko tavaraa varastokaupalla, vai sen verran kuin tarvitset? Itselläni tavaraa on vieläkin liikaakin ja koen sen osittaisen (muttei liian radikaalin) vähentämisen oleelliseksi, koska useimmiten fyysisen tilan lisääminen ja tuominen tuo lisää tilaa ja avaruutta myöskin mieleen. Ihminen on kuitenkin melko yksinkertainen otus, jonka vuoksi koen tämän toimivan. Tavaran vähentäminen ja priorisointi helpottaa ja mahdollistaa luonnollisesti myös käytännön asioita, kuten ulkomaille tai miksipä ei kotimaassakin muuttamista.

Tässä haluan itse ajatella, että materia tarkoittaa muutakin kuin pelkkiä fyysisiä tavaroita: tänä päivänä osaksi voisi mielestäni laskea muun muassa erilaiset aineettomat, digitaaliset hyödykkeet, kuten Netflixin tai muun ajanvietteen. Näiden aineellisten sekä aineettomien asioiden tärkeysjärjestyksen miettiminen voikin antaa tilaa miettiä, mikä on oikeasti itselle tärkeää. Ehkäpä olet tyytyväinen tämänhetkiseen hyödykkeidesi määrään eikä siinä ole mitään väärää. Ehkäpä sinullakin on kuitenkin monien muiden ihmisten tapaan kertynyt jonkin verran ylimääräistä tavaraa tai tuntuu että aikasi ei riitä, kun todellisuudessa suuri osa siitä kuluu sosiaalisen median pyörittelyyn? Aina mikään radikaali interventio ei ole tarpeen, mutta aika ajoin näitä teemoja voi olla hyvä pohtia.

Oma näkemykseni minimalismista

Palatakseni vielä tämän dokumentin pariin, koin sen hieman pettymykseksi, sillä se olikin loppua myöten enemmän kuluttamiseen sekä koko minimalismi -käsitteen brändäämiseen liittyvää asiaa. Jotta voisi olla minimalisti, ei tarvitse omistaa vain muutamaa merkkivaatetta ja karsia muut vaatteet kierrätyskeskukseen. Ollakseen minimalisti ei myöskään tarvitse ostaa minimalistisen aatteen mukaan suunniteltua, kallista, askeettista designkotia. Minimalismia voi mielestäni toteuttaa hyvinkin monella muullakin tapaa kuin näin, mutta veikkaisin, että suurimmaksi osaksi aatetta toteutetaan tällaisten kuriositeettien kera. Tietenkin käy järkeen, että määrän sijaan korostettaessa laatua, ostetaan mieluummin vähemmän, mutta erittäin hyvälaatuisia vaatteita. Tässä täytyy kuitenkin muistaa, että laatu ja tunnettu brändi eivät ole sama asia. Minimalismissa ei myöskään ole kyse siitä, että tavaraa on vain sen verran kuin on pakollista ja että kaikki mahtuisi yhteen reppuun. Mielestäni minimalismi voi auttaa ihmistä, olitpa hukassa, taitekohdassa tai aivan oikeilla raiteilla. Minimalismin kautta on näppärä peilata oman elämänsä prioriteetteja ja tärkeitä asioita. Se on mielestäni minimalismin ydin. Tavaran vähentäminen auttaa tätä, mutta sen ei tarvitse olla yltiökuluttamisen vastakohta. Maailmassa on mielestäni muutenkin hyvä olla harmaan eri sävyjä, kuin vain absoluuttisia totuuksia ja bipolaarisia näkemyksiä.

Minimalismissa on mielestäni kyse siitä, että priorisoidaan tilaa ja aikaa elämässä sen tärkeiden asioiden ja miksipä ei vaikkapa tarkoituksenkin pohtimiseen, mikäli haluaa toteuttaa positiivista nihilismiä ja löytää itselleen tärkeät ja merkittävät asiat oman elämänsä tarkoituksena. Uskonkin, että moni itse asiassa toteuttaa minimalismia ja elää sen mukaisesti: he eivät vain ole tiedostaneet tai eivät halua brändätä elämäntapaansa näin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.