Instagram: story vs. visuality

Written by Sini

~english version below~

Ajattelinpa hieman pohtia kepeämpää aihetta, eli miten kuvat valikoituvat omaan instagramiin? Jotkut bloggarit ovat julkaisseet postauksia, jossa vertailevat vanhoja ottamiaan kuvia samasta hetkestä kuin miltä kyseisestä tilanteesta otettu kuva näyttää heidän feedillään nykyään. Toki näitä selaillessa ensinnäkin näytti siltä, että kuvaustaidot ovat tietenkin parantuneet huimasti ja uudet kuvat olivat luovempia ja kekseliäämpiä kuvakulman ja monen muunkin asian suhteen. Kuitenkin, moni olikin kommentoinut, että pitää vanhoista kuvista enemmän. Näistä, mitkä eivät näytä valokuvaajan ottamalta, kuva ei välttämättä ole viimeistelty eikä valotus ja kuvan laatukaan aina parasta mahdollista. Jotain näissä kuitenkin oli, mitä uusista, upeista kuvista puuttui: aitous ja epätäydellinen, todellinen vaikutelma.

Vanhat kuvat saattavat näyttää lähinnä ironisilta myöhemmin katsottuna, kun koko Instagramin konsepti oli vasta syntymässä. (Itsehän en tuolloin ollut koko Instagramissa, kun itsepäisenä vastustin kyseistä teinisovellusta viimeiseen hetkeen, kunnes sorruin lopulta itsekin…). Mutta miksi sitten näistä vanhoista kuvista näkyy aitous ja rehellisyys? Toisaalta, ainahan kuvia on ”feikattu” jollain lailla: pyritty etsimään paras kuvakulma, jakamaan edustavin kuva itsestä ja visuaalisesti hienot hetket. Harvempi pyrkii saamaan Instagraminsa näyttämään kaurismäkeläiseltä inhorealismilta (vaikkakin moinen voisi olla erittäin viihdyttävä idea). Ovatko vanhat kuvat kuitenkaan sen aidompia, koska ne ovat ehkäpä amatöörimäisempiä? Onko kuvien ylipäätään tarkoitus olla mahdollisimman aitoja?

Last (holi)days in finland 👌 #visitfinland #ourfinland #suomi100

A post shared by Sini Hietaharju (@sinimalism) on

Tietenkin kuvissa olisi kiva nähdä todellisia hetkiä, jotka oikeasti kertoisivat jotain käyttäjästä ja jollain asteella varmasti näkyykin. Erilaiset epärealistiset asetelmat sen sijaan saavat fiiliksen, että kaikki vaiva nähtiin vain Instan takia.

Taidetta vai todellisuutta?

Vedän ehkä näinkin yksinkertaisen asian kuin instakuvat liian diippeihin svääreihin, mutta mennään nyt kun aloitettiin. Onko kuvien ylipäätään tarkoitus olla todellisia ja mahdollisimman realistisia? Valokuvaushan sinälläänkin on taidemuoto. Ehkäpä halutaan välittää tarina tai kuvaushetken tunnelma. Taitavat valokuvaajat osaavat moisen. Tietenkin tämän lisäksi olisi mahtavaa saada vau-efekti visuaalisuuden puolesta.

Instagram -kuvat voivat siis olla toisaalta myös taiteellisempi, romantisoitu versio todellisuudesta. Onhan se toisaalta hauskaa, että kyseisen sovelluksen myötä aamupuurosta tai treenien jälkeisestä venyttelyhetkestä on tullut taiteellinen tovi. Tuskinpa valokuvaajat ennen asettelivat marjansa symmetrisesti puuroon ja teettivät siitä valokuvan. (Itse asiassa nyt kun aisaa mietin, vanhalta filmikameralta löytyy kyllä kuvia täydellisesti onnistuneista lätyistä kinuskikastikkeen kanssa.)

My life is complete #brunch #kalsarikännit

A post shared by Sini Hietaharju (@sinimalism) on

Entä kuinka paljon kuvia voi muokata niin, että pysytään kuitenkin hyvän maun rajoissa? Milloin filtteri menee överiksi? Onko se taiteellisuutta vai ”huijaamista”, jos vaalea auringonlasku näyttääkin instagramissa kirkkaanpunaiselta?

Yhdistä tarina ja upeus – voilá

Löysin ratkaisun tähän näinkin suureen, koko maailmaa askarruttavaan ongelmaan kuin kuinka ottaa onnistunut instakuva. Yhdistä nämä kaksi puolta ja hieman valokuvaustaitoja niin sinulla on täydellinen kuva! Esimerkiksi joogakuvista välittyy, mitä olet parhaillaan tekemässä ja jostain syystä tämä on myös esteettistä melko usein. (Okei, saa siitä koomistakin.) Toinen aktiviteetti, mikä on kuin tehty instagramia varten on matkailu. Siitä saat itsellesi varmasti aidon elämän tuntua, elämyksiä ja realismia sekä visuaalisen kuvan! Kolmas keino on astua ovesta ulos ja harrastaa luontoliikuntaa. Tämä toimii vallan mainiosti Suomessakin, tai melkeinpä missä vain! Harrasta siis joogaa, matkailua ja ulkoilua (ja valokuvausta) niin instagram -feedisi on moitteeton! 😀

 

Instagram: Story vs. visuality

I planned to contemplate such a superficial topic as how do people choose pictures to their Instagram feeds. Some bloggers have recently published posts comparing old and new pictures of similar moments or activities. Firstly, when browsing these, it seemed to me that the photographing skills had improved a lot, new pictures were more creative and idea rich regarding photo perspectives and many other aspects as well. However, many people had commented how they actually preferred the old pictures. The ones, that don’t seem like they were taken by a real photographer, the ones that aren’t perfected or which weren’t even that good quality photo wise. These pictures anyway had something that the new, great pictures didn’t: authentic, unperfect, real impression.

Old pictures may seem mainly ironic when looking at them later, since they’re from the time the whole concept of Instagram was in its infancy. (Personally, I was too stubborn to use such a teenager application back then, but later on I gave in as well…) But why can you see the authenticity, realism, and honesty better from the old pictures? On the other hand, pictures have always been somehow “fake”: trying to look for the best perspective, sharing the most good-looking picture of yourself and capturing just the visually beautiful moments. Fewer people want to great an Instagram presenting fugly realism as it is (although it does sound like an entertaining idea). So the question is then, are the old pictures actually any more real just because they might be just more amateur? Overall, are pictures meant to be real and authentic?

Obviously, it would be great to see real moments and expressions that are telling of the admin and surely all the accounts have that to some extent. Unreal impressions on the other hand give just the feeling that the effort was made just for Instagram.

Arts or realism?

I may get such a superficial thing as instaphotos to too deep levels, but let’s go on once I started. Is the idea of pictures to be authentic and as realistic as possible anyway? Photographing in general is anyhow a form of arts. You may want to share a story or the atmosphere of the moment when the picture was taken. Talented photographers know how to capture such thing. In addition, it would be great to get that kind of “Wow” effect due to awesome visuality.

Instagram pictures may then be a more artistic, romanticized version of reality. I find it kind of fun that due to the application in question, morning porridge or after workout stretching can turn out to be an artistic moment. I doubt that hardly any photographers before would array berries symmetrically to porridge and make a real, physical picture out of that one. (Actually, now that I’m thinking of it, I can remember some pictures of perfect pancakes with chocolate sauce in my old photo album…)

Moreover, how much is an alright level of photo editing? When is it way too much filter or photoshopping? Is it being artistic or “cheating” if light sunset looks bright red on Instagram?

Combine the story and visuality -voilá

I found a solution for such a huge problem that the whole world is struggling with: how to take a perfect Instagram picture. Combine these two sides: realism and visuality and a hint of photographing skills and you’ll have a perfect picture. For example, yoga pictures tell about your real life and for some reason yoga pictures are usually aesthetic as well. (Alright, it might be really comical as well.) Another activity that is almost as made for Instagram is travelling. From travelling you’ll surely get the real-life feeling, experiences and realism and as well visual picture! Third trick is to step out from door and do some outdoor sports/hiking. This works well in Finland as well and almost wherever! So the trick is: do yoga, travelling and outdoors (and a hint of photographing) and your Instagram feed is close to perfection! 😀

If you liked the article, share:

Leave a Reply

Your email address will not be published.