Kirjoitettu

How I met my boyfriend a year ago

Instead of How I met your mother, I thought of sharing how I met my boyfriend with whom I’m now living with in Malta. And, well since it’s Christmas time, I thought it’s cheesy enough time to share such an ugly-romantic, personal story. So, let me tell you what happened about a year ago.

It all started from lack of sun and wanderlust

I was living in Rovaniemi and therefore, I really had a need to see some sunlight. As friends couldn’t join for a holiday at the beginning of December (11.-18.12. to be precise), I decided to buy this one minute deal and travel alone. And that already is something I seriously recommend for people who haven’t traveled all by themselves yet! Traveling alone is awesome way to see the place, people and culture. Anyhow, this is not about solo traveling but about finding a travel mate 😉

Tenerife

The last weekend of my holiday we had decided to have a date with Matt. He came from Gran Canaria to Tenerife by ferry and we met with nice tapas and wine. It turned out to go so well that the last weekend of my holiday I spent with him. Anyhow, it was time to leave and he came with me all the way to the airport…

Flight missed for the first time

but somehow I missed my flight to Finland. Which is kinda hilarious when I had a lot of time and not even any luggage. Anyhow gate was closed a bit earlier than I thought. Oh well, I thought maybe Matt didn’t leave yet and we could figure something out together. Luckily he was still at the airport and we went to info desk to see whether there were any other flights to Finland.

When estimated price to go to Finland at the airport was like 900€, I decided to take a ferry with him to Las Palmas instead. Luckily I found cheap flight to Tampere from there in three days. I got to spend three more days in Las Palmas seeing his home, wandering in caves, eating tapas, drinking coffee and surfing first time ever! It was such an awesome continuation to the holiday that I don’t even have one single picture from those days.

Mission home for Christmas

At 22nd when heading home, flight was 3 hours late. Anyhow I got to Tampere but there was no public transport anymore to brother’s place in Tampere (as a poor student after all traveling wasn’t planning on taxi). Luckily I had chatted with a nice Finnish couple in plane and got a ride from them. It was such a nice and needed gesture that I still feel grateful I got it in freezing Finland in the middle of the night.

Mission home for Christmas continues

This little last minute trip to Tampere apparently seemed ideal for Christmas present shopping as well since brother lives nearby IKEA. At 23rd I still had a chance to buy presents for friends and family: seems like this was planned to be done this way!

christmas present

So I made it home right before Christmas with Christmas presents and sparkle in my eyes, hoping to meet this guy again. And this year I get to spend Christmas with him in our home in Malta!
Merry and Cheesy Christmas,

Sinimalism

Rabbits breath together 🐰🐰

A post shared by Sini Hietaharju (@sinimalism) on

Kirjoitettu

Älä hidasta elämää, vaan keskity

Nykyään puhutaan paljon downshiftaamisesta, minimalistisesta elämätavasta ja balanssin löytämisestä elämään. Olisi suositeltavaa elää hitaammin, hengitellä, ottaa omaa aikaa sekä lukea ja juoda teetä 24/7.  Kaikille tämä ei kuitenkaan ole se oma juttu eikä tämä läheskään aina ole mahdollista. Mielestäni oleellista ei ole aina vähentää, hidastaa ja pysähtyä, vaan oleellisempaa on keskittyä siihen mitä tekee.

Multitasking on koneille, ei ihmisille

Mielestäni ongelmana nykyään ei olekaan se, että tekemistä olisi jotenkin liikaa ja kaikkea pitäisi tehdä yhtä aikaa. Meininki on vain helposti ajautunut siihen muun muassa jatkuvien someilmoitusten muodossa joka tuutista. Automaattisena refleksinä notifikaation sisältö on nähtävä heti: onhan siitäkin tehty tutkimusta, kuinka nuo facebookin punaiset maapallot, Instagramin sydämet tai twitterin kommentit tuottavat dopamiinia aivoissa huumeiden tavoin.

Sen sijaan että kaikessa pitäisi olla aina mukana ja ajan hermolla, onkin parempi jättää multitasking pois. En usko että monen asian tekeminen yhtä aikaa on koskaan huomattavasti nopeuttanut kyseisten hommien yhteenlaskettua tekoaikaa. Siksi onkin parempi rauhoittua ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan eikä höntyillä. Kerralla, kunnolla.

Hidasta elämää

Hidasta elämää voi elää monin tavoin

Hitautta voikin ikään kuin lisätä sillä tavoin, että keskityt yhteen asiaan kerrallaan. To do -listalta ei tarvitse vetää puolia pois, vaan ottaa vain yksi kerrallaan tehtäväksi. Ylimääräisen häsellyksen jäädessä pois, voikin tuntua, että aivoissa on enemmän tilaa eikä koko ajan tunnu, että on kiire. Alkuun tämä voi vaatia vähän harjoittelua, someilmoitusten pois päältä laittamista sekä inhottavalta tuntuvaa kärsivällisyyttä. Kyllä, uusien tapojen omaksuminen tuntuu aluksi todennäköisesti p*skalta.

Multitaskng keskittyminen

Toinen miete voi olla, että unohtuuko kaikki muut hommat, jos keskittyy vain yhteen. Ei, sillä homma lähtee asioiden listaamisesta ja hienon boxin piirtämisestä tehtävän eteen, mikäli työkaluna toimii vanha kunnon paperi ja kynä. Tämä on oleellinen osuus, koska mikä olisikaan parempaa, kuin tehtyjen hommien tehdyksi raksittaminen!

Ole paras versio itsestäsi ja muita ärsyttäviä fraaseja jatkuvalla syötöllä

Koko downshiftaaminen ja hitaamman elämän eläminen on lähtenyt siitä, että kaikkialta on tullut niin paljon ärsykkeitä, että tee tätä, niin sinusta tulee parempi ihminen. Toimi näin, niin saavutat uskomattomia asioita. Artikkeleita, kuten syö viisi tomaattia päivässä, niin ihosi hehkuu kauniina tai opettele seisomaan käsillä, koska ilman tätä taitoa et pärjää työelämässä. Syö sipuli raakana, niin paranet flunssasta (okei tää oli vaan mun teoria 40asteen kuumeessa). Neuvoja, kuinka olet aina syönyt väärin ja kuinka ketsuppikin on mennyt hesburgerissa väärin kuppiin. Vaikka eihän roskaruokaa saisi koskaan syödä, koska pitäisi elää terveellisesti, että voi hyvin. Jatkuvien neuvojen lukeminen, kuinka tulla paremmaksi ihmiseksi ja kaikkein ärsyttävimmän sanonnan mukaan: parhaimmaksi versioksi itsestään, nämä vinkit varmasti alkavat pursua korvista ulos.

Asiaa ei myöskään helpota, että tämän lisäksi pitäisi menestyä, näyttää hyvältä, olla huippu-urheilijan kunnossa, pitää someprofiili kiiltokuvanupeana sekä harrastaa joogaa, matkailla, nähdä kavereita, bilettää, pitää koti siistinä sekä aloittaa jokin uusi harrastus, jotta pääsisi sinne kuuluisalle mukavuusalueen ulkopuolelle.

Näistä erinäisistä asioita on syntynyt tarve hidastaa, vähentää ja pyrkiä kohti minimalistisempaa elämää. Toki, mikäli nuo kaikki asiat löytyy to do -listalta, on syytä vähän downshiftata. Mielestäni yleensä ottaen kuitenkin, kun omat arvot ja tavoitteet on asetettu, onkin enemmän kyse löytää balanssi kuin karsia tekemisiä.

Downshiftaaminen

Hidasta elämää – Löydä tasapaino

Harva pystyy vähentää päiväjärjestyksestä kokopäivätyötä, koiran ulkoilutusta tai viikoittaisia treenejä. Eikä mielestäni ole mitään syytäkään. Sen sijaan, että kaikki nämä, tai mitä ikinä viikkojärjestyksestäsi löytyykään, olisi stressipesäkkeitä, ne voivat luoda hyvää balanssia elämään.

Esimerkiksi aivotyöskentelyn jälkeen aivoton hikitreeni lienee paikallaan, kun taas treenin jälkeen terveellinen ruoka maittaa. Mikäli taas pitkän päivän jälkeen kova treeni ei kiinnosta, onkin syytä tasapainoilla, että onko syytä ennemminkin levätä. Kun on löytänyt ne omat jutut, ei tekemisen pitäisi olla niin puuduttavaa, että koko ajan tekee mieli ottaa lopputili elämästään. Toisekseen, tämä hitaasti  ja höntyilemättä eläminen ei ole kaikille. Jotkut ihmiset ovat enemmän kuin hyrriä: pysyvät pystyssä vain kun pyörivät.

Vähentämisen sijaan kannattaakin ennemmin keskittyä siihen, mitä on tekemässä. Näin samaa asiaa ei tarvitse tehdä uudestaan, kun sitä ei ole tehty vasemmalla kädellä huitoen (tai mun tapauksessa oikealla kädellä). Moni asia ei myöskään jää puolitiehen, vaan asia kerrallaan tulee suoritttua kunnialla loppuun!

Tämän päivän sana onkin Keskity!

Mitä mieltä tekstistä? Kommentoi alle! Oletko enemmän hyrrä vai downshiftaaja?

Seuraavassa postauksessa jaankin muutaman käytännön vinkin, kuinka toteuttaa tämä tasapainoilu!

Tasapainoinen elämä blogi

Kirjoitettu

Attitudes towards sporty lifestyle and physical labour

Sporty lifestyle Flowpark

Nowadays physical labour isn’t considered as valuable as “brain work” and I found it an interesting topic to contemplate about. You’re considered as a healthy person if you’re sitting all day at the office and doing afterwards one hour gym training or jogging. And on the other hand, physical labour is just a work and you need to be at least as active at the freetime as these office workers. I find that physical labour, such as constructing, working at a restaurant or building something that requires physical effort, isn’t that much appreciated as a lifestyle, or it isn’t found that healthy. People whose job is active and challenging, might be sportswise less active at their freetime and that makes them feel bad about themselves. Although in real life they might actually be doing much more physical activities during the day than these “healthy lifestyle office workers”. I wouldn’t say one way or the other is correct or wrong but it’s fun to think that you might consider yourself as very sporty or very lazy person based on this perception of different labours. I’ve been personally struggling with the change from physical labour to all day office job. It’s not easy to sit on your ass all day when you were used to either working at climbing park or restaurant or leading sports camps or studying dancing.

Anyhow, I think it’s interesting to compare a bit the physical activity levels in different jobs.

Job ähtäri zoo
Working at tourism fair as a bear with Roope Salminen

Sporty lifestyle or just working

As a restaurant worker, you can easily walk 10 kilometres a day but still feel bad about yourself if you can’t get up from couch to do sports in the evening. I did feel that too when working in a restaurant and quite often decided to force myself to do some kettlebelling in the evenings. But now that I think of those times, it even feels like was that really always needed to force myself so much if your body actually just needs some rest? Okay, there’s this slogan that “ ‘I regret this workout’ said nobody ever”. But I just said it. Not too seriously obviously but sometimes it’s just best to listen to what’s the best for your body.Job rest lifestyle

On the other hand, if you’re sitting all day, alias doing slow suicide as they say, it is surely a good idea to raise the activity levels in the evening. In the end people aren’t made to sit on their asses: any other animal doesn’t sit like that. Monkeys prefer to slav squat instead of sitting on a chair. Anyhow, my monkey days are over and monkeybusiness days are here: sitting all day at the office; becoming a bit of a vegetable during the day and feeling like eating chocolate everyday. If you manage to do even a couple of workouts a week you’re more than happy about it. So I’d say the amounts and attitudes towards sports have changed quite a bit for me. If I didn’t live much more actively before, I’d propably perceive myself quite sporty even now, although it’s much less than ever before. So why is this brainwork + a couple of times of sports a week considered as somehow better and healthier lifestyle? It’s interesting to notice how your idea of your activity level might be based on social constructs about labours and lifestyles.

Office healthy lifestylr

During the ancient ages people didn’t do burbees

I started to think how long time ago sports weren’t sports the way they are now but more like a way to get something else done. You were physically working if you were for example building something or willing to move a big obstacle from A to B. If you were hunting or looking for food or moving from one place to another, these things made you run and walk very long distances. You didn’t do it because it’s just good to do a little morning cardio to maintain health. Well, of course this comparison is a bit ridiculous since the world, labour and in general being a human has changed so dramatically.

Professional athlete is the cool job

The only way sporty labour is considered cool is if you’re actually a professional athlete or you’re doing something absolutely cool and extra ordinary, such as camping in South pole in order to create a video of penguins (okay that is superawesome).

monkeybusiness
Working as an adventure park instructor is probs the best labour ever

 Sporty lifestyle -what is it?

Anyhow, that brings me to the question that why isn’t it so valuable to be physically active for some other reason than purely sports or maintaining health, strength or stamina? Why is it cooler to sit all day and hit the gym in the evening than to walk all day in order to get things done and couch potato for the rest of the day? Well there are jobs in between as well which are partially active and partially passive, but for me it has mainly been one way or the other. Does anybody else see the perception of different labours anyhow similarly as I do?

Comment below what you thought about the article or do you have personal experiences i.e. combining physical labour and sports goals!

Kirjoitettu

10 Don’ts in Finland

As a Finn, I thought it’s a fun idea to share some advice in English what not to do in Finland in order to not to get Finns pissed. Alright, they probably wouldn’t show the anger to you anyway but they would mumble angrily by themselves afterwards about it. Anyhow, for the sake of Suomi100 alias Finland turning 100 years 6.12.2017 it’s time to share some advice.

#lapland has treated me well so far. 💙💚💛 #jänkhä #home

A post shared by Sini Hietaharju (@sinimalism) on

  1. Small talk

This is maybe the most obvious one. Finnish people don’t like small talk because it makes the situation just more awkward. If you want to talk about the weather, make valid points about it. If you don’t have anything to say, it’s alright as well just to appreciate the silence. In regards of “How are you?” you’re actually going to get an answer how that person is doing and what’s going on in his life. It’s not just a small talk “good, and you?” -kind of conversation. So yeah, we don’t small talk, especially not in elevator. Sometimes saying “Hi” to a stranger in Finland might leave that person thinking for months what the h*ll did you mean by that.

Finnish nightmare suomi100

  1. Opening sauna door all the time

If you will travel to Finland, you obviously need to try Finnish sauna. Yes, it’s hot in sauna and yes the idea is to pour more water to get even more heat. Then if someone opens the door just when the water is poured, the heat will escape. So nicely open the door, come in/out and close the door. Don’t do as some people in public saunas: opening the door, taking a long glance whether there’s a nice place to sit in and then deciding. Sounds like a small and meaningless thing but at least I get bothered in public saunas if people do so. To give you an idea how important and sacred saunas are for Finns, you can find an event here where people have built saunas in most random places and they compete which is the best one. This is one of my favourite events in Finland and my 12-hour sauna and swimming record was made there. Moreover, it’s also alright to have many saunas at home: electric one for everyday usage and wooden/smoke sauna for weekends/special days.

  1. Throw trash to nature

Because we live in forest, we love nature. We are born and raised in it and we appreciate it. If there’s a tree, Finns would say the species of tree instead of “tree”. In some countries it is normal to dump your old stuff to abandoned areas, but please don’t do that in Finland, not even for small trash like the plastic bag you had around your rye bread when having a hiking trip in Lapland. You may think it will decompose there, but for plastic it takes ~20 years to decompose. Plastic bottle takes then 450 years. So if you were able to carry it there, you can carry it back to the closest trash bin.

#coffee #autumn #jänkhä #syys #moomin

A post shared by Sini Hietaharju (@sinimalism) on

Nää on nyt näitä jänkhähommia #syys #lappi #jänkhä

A post shared by Sini Hietaharju (@sinimalism) on

  1. Don’t say meatballs are Swedish

Yes, Finland has a lot cultural heritage in common with Sweden, but some things have started to be like our own as well. And one of these foods are traditional meatballs, smashed potatoes and lingonberry jam. If Finland is really unknown for you, please don’t ask whether our mother tongue is Swedish. Yes, it’s compulsory for us to study in elementary school and it’s second official language, but actually not many people talk it fluently outside from southern or western coast. Our native language is Finnish and no, it’s not from the same language group as Swedish. Or any other language except Estonian and Hungarian having some distant similarities. (You can read more about uralic languages here.)

Finalnd Sweden

#finnish #language #finland #suomi #kokko

A post shared by Fun Fin (@finnfunn) on

  1. Finland in November

Instead of just listing prohibitions, I thought it’s good to give one great advice as well: Don’t come to Finland in November. It seriously isn’t pretty. Sun barely rises, it’s cold but not yet beautifully white country. It’s gray and depressing, it’s basically like highway to hell. People are pretty much depressed because they don’t see the sunlight and summer holiday is a distant memory. There’s still a lot of time to be efficient before Christmas but it’s hard to keep up with the rhythm when you feel like napping all the time and coffee doesn’t have any effect anymore. Personally, I have survived November just because my birthday is at 28th day of this darkness.

 

  1. Don’t say you’ve seen Finland after visiting Helsinki

As a Bachelor of Hospitality Management and Master’s student of Tourism Research, I’ve been always wondering why do we want to build our country brand only based on Helsinki and Lapland. I have mainly lived in Southern Ostrobothnia and in Tampere which I find completely different than Lapland or Helsinki. The land of thousand likes is there in the middle of Finland and there are many stunning places to visit around Southern Ostrobothnia, for example. Surely Lapland is an awesome experience for me as well and I love visiting Helsinki, but those surely aren’t the only things and places to see Finland has to offer. Ideally, when visiting Finland you’d know a Finn or have a car, because many places are quite difficult to access by public transport. We have only one government-owned train company called VR and it’s not efficient to have train going to all the places when there are just a few passengers. Bus can be an option, but to be honest public transport might be quite expensive in Finland. Luckily in Helsinki (and some other “cities” like Tampere and Oulu) it works smoothly, nicely and in reasonable prices.

☁ näyttää 🐑🐏🐑🐏

A post shared by Sini Hietaharju (@sinimalism) on

Oli nii nättii et #paxumies ki jäi kattoon ihan et wow. #taikametsä

A post shared by Sini Hietaharju (@sinimalism) on

#mood pretty #good

A post shared by Sini Hietaharju (@sinimalism) on

  1. Don’t walk like a tourist

In many touristic places, visitors obviously have easy-going attitude because they’re on holidays. Therefore, they occupy the whole street and Finns need to awkwardly try to think whether they want to open their mouth saying excuse me to pass, should they stay behind remaining annoyed or should they cough loudly. This probably sounds ridiculous but in Finland people appreciate personal space in streets as well. If you see there’s a bike coming from another direction and you’re walking next to your friend, you’ll give way 20 meters in advance. This is something I learned abroad when this for me obvious thing wasn’t there.

personal space finland

  1. Santa Claus

    Alright, let’s get facts right. There has been some debate about the home country of Santa Claus. Some people might foolishly doubt whether Santa Claus is from Sweden or even from America. Nope, he’s from Korvatunturi and you can visit him in Joulupukin Pajakylä, in Rovaniemi. In addition, you can see the whole narrative about Santa Claus annually in Rovaniemi’s Theathre when they perform Joulutarina. (Unfortunately this beautiful performance is in Finnish.)

     

  2. Don’t be afraid

Sometimes Finns may seem rudy and difficult to approach. Anyhow, Finns are willing to help if you just ask them. Even if the person looks like they are worshiping Satan, their favorite hobby is probably just to listen to heavy music, browse funny memes and pet dogs. Although the habitus might sometimes look hard to approach, Finns are overall kind and they wouldn’t hurt a fly.

  1. Taking sarcasm literally

This may not be the opinion of the nation of Finland, but I find that many Finns are quite sarcastic. Our humor might be sometimes as dark as our November and we love cartoonists like Hugleikur Dagsson. That’s what keeps as going in these latitudes: it’s alright to sometimes joke about darker things like depression, death or complain about stuff that isn’t there. So it’s important not to take our dark blabbering too seriously. In addition, in the Eastern side of Finland, you never know when the person is being serious and when sarcastic. Trust me, it’s not only difficult for foreigners but also for me because I’m from Western Finland.

Was this article interesting? What kind of list would you create about your country? Comment your thoughts below!

Kirjoitettu

Cowspiracy -dokumentti ja kuinka väärässä olinkaan vegaanin ruokavalion suhteen

Okei, myönnetään, että oon about neljä vuotta myöhässä aiheeni kanssa, eli Cowspiracy -dokumentin katsomisen ja ruokavalion miettimisen kanssa. Edellisessä ruokavalioita kyseenalaistavassakin postauksessa kyseenalaistin niin ikään vegaanin ruokavalion, mutta nyt näen sen hieman eri valossa Cowspiracy -dokkarin jälkipuinneissa.

Cowspiracy -dokumentti

Mikäli joku on vielä onnistunut välttymään kyseiseltä dokkarilta yhtä pitkään kuin minä, niin se on siis ympäristön tuhoutumisesta ja sen syistä. Dokumentin tekijä huomaa alkumetreillä, että ylivoimaisesti suurin ongelma ympäristön, sademetsien ja koko telluksemme ylipäätään tuhoutumisessa on agrikulttuuri. Okei, on ehkä vähän noloa kirjoitella tästä näin muutaman vuoden viiveellä, mitä puitiin Docventuresin vauhdittamana ympäri Suomea jo vuosia takaperin. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Asiaan, dokumentissa siis haastatellaan erinäisiä tahoja kysellen luonnon tuhoutumisesta, vastuullisuudesta ja ympäristöystävällisyydestä. Kohteena ovat mm. ympäristöjärjestöt, farmarit, agrikulttuuribisneksen pyörittäjät sekä tutkijat. Tätä ennen, dokumentin tekijä Kip Andersenille oli käynyt kuitenkin vallan selväksi, että agrikulttuuri on aivan eri luokassa ympäristön tuhoutumisen suhteen kuin vaikkapa liikenne ja muut päivittäiset hiilijalanjälkiteot. Kiusallisimmin tähän faktaan liittyviin kysymyksiin vastailivat kuitenkin juurikin ympäristöjärjestöt, vältellen koko seikan kommentointia, ignoraamalla koko faktan tavoitteistaan ja Greenpeacen jopa suostumatta koko haastatteluun. Sen sijaan itse karjan ja agrikulttuurin parissa työskenteleville nämä asiat olivat luonnollisesti huomattavasti tutumpia ja he myös kertoivat rehellisemmin siitä, miten asiat ovat. Kaiken kaikkiaan lopputuloksena oli kuitenkin se, että ylivoimaisesti pahin ympäristöä tuhoava asia on valtaisa lihansyönti ja -tuotanto. Tarkemmat luvut, argumentit ja speksit voitte luonnollisesti katsoa kyseisestä dokumentista, mikäli jostain syystä ette ole vielä siitä katsoneet (löytyy Netflixistä).

cowspiracy dokumentti vegaani

Ympäristöystävällisyyden ja vastuullisuuden ongelma on rajojen määrittäminen

Dokumentissa oli luonnollisesti esillä eri tahojen luomat sertifikaatit, joiden perusteella esimerkiksi kalastamista voidaan kutsua vastuulliseksi. Niin ikään dokkarissa Cowspiracy esitteli sikafarmin, joka toimi eläinten kannalta mahdollisimman hyvinvointia kunnioittaen, suuren tilan ja luonnollisen elinympäristön mahdollistaen. He eivät kokeneet luovansa tällä juurikaan hiilijalanjälkeä ja sanoivat tekevänsä sitä, koska rakastavat eläimiä. He kuitenkin vastasivat kysymykseen, että alueilla missä moinen metodi ei ole mahdollista, ei tulisi syödä lihaa. Tämä käy mielestäni järkeen, mutta miten tämän voi toteuttaa, kun kysyntä on paljon suurempi?

Toinen esimerkki oli kanafarmi, jossa lihantuotantoon menevä siipikarja tapettaisiin noin 42 päivän iässä ja munivat kanat sen sijaan sitten, kun tuotanto alkaisi heikentyä. Tässä kohtaa piilee mielestäni ongelma: tämä on tietenkin tehokkkuuden kannalta ajateltu järkevimmäksi ja kestävimmäksi tavaksi toimia ja toimien näin, farmarit kokevat tietenkin tekevänsä oikein. Näinhän luonnonvaroja kulutetaan vähemmän, kun toimitaan tehokkaasti ja siipikarjan kasvun kannalta optimaalisesti. Mielestäni ei voi siis suoraan myöskään syyttää näitä, jotka toimivat agrikulttuuribisneksessä, ottaen tietenkin huomioon että heidän elantonsa on siitä riippuvainen. Miten voidaan siis määritellä vääräksi jokin, mikä on toiselle täysin oikein ja järkeenkäyvää monien tahojen perusteella?

Lihan kysyntä ja hinta

Ongelmana onkin se, että maapallo on yksinkertaisesti aivan liian pieni ja vähäresurssinen siihen, että kaikille voitaisiin tuottaa luomulihaa tai lihaa ylipäätään. Se ei yksinkertaisesti ole mitenkään mahdollista. Niinpä lihan kysynnän tulisi laskea. Asiaa ei tietenkään helpota se, että liha on halpaa. Mielestäni hinnan pitäisi siis nousta huomattavasti, niin että siitä tulisi luksustuote. Saattaa kuulostaa eriarvoiselta, mutta näin ollen voitaisiin luoda paljon enemmän maanviljelysaluetta ja viljellä ruokaa ihmisille eläinten sijaan. Tämä olisi vieläpä moninverroin tehokkaampaa ja helpompaa kuin karjatalous. Näin ollen ruokaa riittäisi kaikille ja kulutettu maa voisi pikkuhiljaa palautua vihreämmäksi palloksi eläimineen päivineen. (Kuten heikosta luonnontieteellisestä sanastosta varmaankin jo huomasit, tämä ei ole mitenkään omaa alaani, mutta ei anneta sen häiritä tärkeästä asiasta kirjoittelemista.)

Time to break fast #breakfast #breakslow #mondaymorning

A post shared by Sini Hietaharju (@sinimalism) on

Lihansyönti on niin normaalia, että se ei ole väärin

Toinen muutoksen haaste on se, että lihansyönti on niin normalisoitunut niin suomalaisessa kuin monissa muissakin kulttuureissa, ettei sitä ajatella mitenkään vääränä. En itsekään vielä tänään Tandoori Chicken -annosta lounaalla syödessäni miettinyt. Agrikulttuurissa ei ole mitään väärää, kuten yllä pohtimani tehokkuusajattelun kautta voinee päätellä. Ruokakauppojen lihanmyynnissä ei ole mitään väärää, sillä se on vain kysyntään vastaamista ja tarjoamalla sitä, mitä asiakkaat haluavat, sama pätee ravintoloihin. Miten tällaisen asian voi muuttaa ja mieltää vääräksi, mikä on monelle se oikea tapa ja jopa elinehto? Sanoisin, että pienin askelin ja kokeiluin suunta voi olla oikea. Cowspiracy -dokumentin katsomisen jälkeen voi ehkä olla se olo, että kaikki pitää tehdä heti nyt nopeasti, mutta sitten on myös ihmisiä kuin minä ennen dokumenttia, jotka eivät tiedä asiasta ja agrikulttuurin faktoista luonnon kannalta niin paljoa. Tämän oikeaksi mielletyn, tavallisen  elämäntyylin muokkaaminen ja leimaaminen vääräksi kuulostaa lähinnä hyökkäävältä ja tällöin luonnollisesti ihminen laittaa suojamekanismit päälle. Kukapa haluaisi yhtäkkiä olla syytetty siitä, että tekee jotain väärin, mitä ei ole ikinä ennen tullut ajatelleeksi? Kokisin ainakin oloni hyökätyksi ja olisin vielä enemmän eri mieltä kuin nämä aktivistit. Seuraavassa pohdinkin hieman tätä yhtäkkistä veganismia ja voisiko jo sanoa yhteisöä.

Miksi vegaanista ruokavaliosta on tehty niin sairaan ärsyttävä trendi?

Nyt haluaisinkin olla vegaani (tai edes kasvissyöjä), mutta koska koen että heidän koko yhteisölle on jostain syytä muodostunut hyvinkin ärsyttävä maine, en haluaisi siis kertoa kenellekään olevani vegaani. Enkä olekaan, vaan ajattelin sen sijaan pikkuhiljaa kokeilla vähentää eläinperäistä ruokaa ja lisätä kasviperäistä. Sen ei tarvitse tapahtua päivässä eikä viikossa ja siihen voi tulla välillä poikkeuksia. Haluan silti kokeilla ja haastaa itseäni. Ostamme joka tapauksessa kotiin hyvin harvoin lihaa, joten muutos ei olisi aivan liian radikaali. Yksi suurimmista haasteista olisi sen sijaan kysyä ravintolassa ”is this vegan” tai ylipäätään sanoa julkisesti olevansa vegaani. Mielestäni tälle koko maailman pelastavalle ruokavaliolle on saatu luotua erittäin ärsyttävä maine. Ehkäpä se johtuu osaltaan tuosta niin sanotusta hyökkäämisestä? Nämä vegaanit ja joille asia on sydämen asia, he eivät ole osanneet artikuloida asiaa niin, ettei se kuulostaisi hirveältä hyökkäykseltä muiden elämäntapoja vastaan. En itsekään haluaisi kuulla, että olen elänyt koko elämäni väärin – ei kukaan halua kuulla sitä. Hyökkääminen ei siis ole ratkaisu ja ihmiset eivät toimi kuin koneet, tämän olemme ehkäpä joistain ihmisten johtamistarinoistakin jo huomanneet. Siksi kaikkien olisikin mielestäni syytä katsoa Cowspiracy, sillä se ei pakota ketään mihinkään, vaan se herättää ajattelemaan. ”En halua että ajattelet kuin minä, vaan haluan että ajattelet.”

Loppulauseena todettakoon, että tuon ärsyttävän vegaanileiman välttelyn lisäksi toinen suuri äkkiseltään mieleeni tuleva ongelma olisi juustosta luopuminen. Kerro ihmeessä mielipiteesi dokkarista, tästä tekstistä tai miten itse teet valintojasi ruokavalioon tai ympäristöystävällisyyteen liittyen. Myöskin kaikenlaisia neuvoja ja vinkkejä otetaan vastaan! Kommenttiboxin löydät alhaalta, mikäli kyllä-ei vastauksen jälkeen on painavampaa asiaa 😉

Only way to survive #monday = #gingershot #mondag #montag #maanantai

A post shared by Sini Hietaharju (@sinimalism) on

Kirjoitettu

Miksi matkailua opiskellaan?

Kuten sanottu, olen opiskellut matkailua ammattikorkeakoulussa eli olen restonomi, ja tällä hetkellä opiskelen matkailututkimusta. Juuri nyt pidän kuitenkin välivuotta opinnoista, joten ajattelinpa hieman pohtia koko matkailun opiskelua nyt kun näen sen hieman kauempaa, enkä luentosalista matkailuopintojen ympäröimänä. Mitkä ihmeen matkailun luennot, miten sitä muka voidaan opiskella ja miksi opiskeltaisiin? Kaikkihan osaavat matkailla, eikä tarjoilijana tai vastaanottovirkailijana tarvitse korkeakouluja. Näin etenee varmasti aluksi monen matkailua opiskelemattoman ajatus. Matkailututkimuksesta ei valmistuta siis matkaoppaaksi eikä tarjoilijaksi, joskin niihinkin varmasti edellytykset koulun jälkeen löytyvät. No miksikä sitten ja mihin näitä korkeakouluopintoja tarvitaan?

travel picture

Arvoton aspa vai ratkaiseva asiakaskokemuksen luoja?

Koska moni mieltää matkailualan vahvasti asiakaspalvelualoihin, lähdetäänpä liikkeelle siitä. Matkailuala on lähestulkoon ainoa ala, jossa asiakaspalvelutyötä oikeasti arvostetaan: onhan se tärkeää, että koulutetaan henkilöitä, jotka kohtaavat asiakkaat ensimmäisenä ja viimeisenä heidän vierailunsa aikana -eikö totta? Luulisi tämän siis olevan itsestäänselvyys, että näiden henkilöiden työtä arvostettaisiin, jotka keräävät ehkäpä eniten hiljaista tietoa kyseisen yrityksen päivittäisestä toiminnasta. Voisi siis olla vähintäänkin kohtuullista, että lähestulkoon kaikilla muillakin aloilla kiinnitettäisiin enemmän huomiota asiakaspalveluun, kun kyseinen ensivaikutelma asiakaspalveluiden kanssa usein luo lähtemättömän mielikuvan yrityksestä. Matkailussa asiakaspalveluasenne ja vieraanvaraisuus ovat kuitenkin välttämättömiä muun muassa elämyspalveluyrityksissä, jotta henkilökunnan tieto välittyisi asiakkaille. Asiakaspalvelu voi olla ratkaisevassa roolissa elämyksen turvallisuuden varmistamisessa sekä tarinan välittämisessä. Mikäli palvelun kannalta oleellinen tieto ei välity henkilökunnalta asiakkaille, voivat asiakkaat olla erilaisissa elämyspalveluissa jopa hengenvaarassa. Lisäksi, harvemmin kokonaiskuva jää positiiviseksi, mikäli palvelu alkaa huonolla asiakaskokemuksella. Siksi nämä välillä aliarvostetut asiakaspalvelutyötkin ovat olennaisia – myös muilla aloilla. Sijoittaisitko rahasi pankkiin, jossa heti alkuun kohdeltaisiin röyhkeästi tai välinpitämättömästi: kuulostaa yksinkertaiselta, mutta liian usein yllättävän vaikea  toteuttaa.

Matkailun kehittyminen ja kehittäminen globaalisti

Matkailu opinnot

Matkailututkimuksen opinnoissa ei suinkaan kuitenkaan ole kyse pelkästään asiakaskokemusten parantamisesta ja luomisesta. Tarkoituksena on pohtia matkailua kokonaisvaltaisena, globaalina ilmiönä ja millaiseksi se on kehittynyt tähän päivään mennessä. Monet massaturismikohteet ovat toimineet surullisenakin esimerkkinä, miten suunnittelematon matkailu voi tuhota luonnon, asettaa paikalliset ihmiset heikkoon asemaan tai kiduttaa eläimiä. Kuitenkin harva meistä lähtee lomamatkalle sillä asenteella, että nyt yritän olla niin vastuullisesti kuin mahdollista, enkä toimi sosio-kulttuurisesti, taloudellisesti tai ekologisesti vastuuttomasti.
Tämähän on lähes mahdotonta, eikä kuulosta kaikista rennoimmalta tavalta lomailla. Toki olisi ihanteellista, että yhä useammat ihmiset pohtisivat valinnoillaan näitä kysymyksiä, mutta vastuu ei voi silti täysin olla matkailuelämysten ja -palveluiden kuluttajilla. Onhan lentolipun ostaminenkin jo sinällään epäekologinen valinta -vastuu onkin siis melko vahvasti palveluiden tarjoajilla. Siksi matkailun vastuullisuutta on syytä pohtia jopa yliopistotasolla, jotta tulevaisuuden matkailu voisi olla kestävämpää ja kuluttajilla olisi mahdollisuus tehdä kestävämpiä valintoja.

matkakohde vastuullisuus

Vastuullinen matkailu

Matkailun vastuullisuutta voidaankin pohtia erilaisten vastuunäkökulmien kautta. Näitä ovat ekologinen, taloudellinen, sosio-kulttuurinen sekä eettinen vastuu. Mikäli näitä seikkoja ei ole matkailijan kohteessa tai matkan varrella otettu huomioon, kuluttajan on lähes mahdotonta edes yrittää toimia niiden mukaisesti. Hyvin yksinkertainen esimerkki: jos kohteessa ei ole roskiksia, saatat heittää roskat maahan tai jos luonnonpuistossa ei ole polkua, tallaat luontoa sen kummemmin pohtimatta mistä vain. Mikäli vastuullisuutta ei tehtäisi matkailijoille helpoksi, ei se toteutuisi ollenkaan. Kyseessä on kuitenkin paljon suurempi kuva kuin vain ekologinen näkemys. Mikäli matkailua ei kontrolloitaisi yhtään, erilaiset tahot varmasti hyödyntäisivät halpaa työvoimaa tai rakennuttaisivat turistipaikkoja luonnosta välittämättä. Köyhät köyhtyisivät ja rikkaat rikastuisivat eikä loppujen lopuksi matkailun kohdemaahan jäisi matkailun tuottamista tuloista kuin murto-osa. Mikäli kestävyyttä ei ajateltaisi, matkakohde olisi kulutettu loppuun muutamassa vuodessa ja jäljelle jäisi vain kuollut kaupunki. Luonnonvarat ehtyisivät, työolot olisivat jopa orjamaiset, upea luonto tuhoutuisi ja eläinten hyvinvointia ei pohdittaisi. Paikallisten olot jäisivät kurjaksi, kun rikkaimmista maista tulevat turistit tuhoavat maan ja rahat päätyvät monikansallisille matkailujäteille. Onkin siis myös poliittinen kysymys valita matkailukohde ja taho. Tämä oli ehkä hieman negatiivisen kauhukuvan kautta haettu näkemys, mutta siksi matkailun opiskeleminen ja kehittäminen on mielestäni tärkeää, vaikka matkailun pänttääminen saattaakin äkkiseltään kuulostaa absurdilta.

matkailu instagram kuva

Matkailu suurempien kuvien rakentajana

Matkailu onkin olennainen osa yhteiskuntia ja yhteiskuntatieteitä, sillä se on vahvasti yhteydessä lähestulkoon kaikkiin aloihin. Tieteenalana se on vielä melko nuori, joten se on osittain myös melko käytännönläheinen ala. Pakkohan tähän artikkeliin on saada vielä vanha kunnon matkailu avartaa -slogan. Olipa matkailu sitten lähiseutumatkailua, massaturismia, reppureissaamista tai ulkomailla asumista, sitä kautta saa varmasti jonkinlaisia uusia näkökulmia ja tapoja ymmärtää maailmaa, vieraita kulttuureita sekä omaa kulttuuriaan. Täysin erilaisista lähtökohdista olevien ihmisten tapaaminen tuo uudenlaisia näkemyksiä ja auttaa ymmärtämään, miksi jossain maassa asiat tehdään niin eri lailla. Ehkäpä tämä vähentää hieman mustavalkoista ääripääajattelua ja huomataan, että asiat eivät olekaan aina niin yksinkertaisia. Matkailu onkin paras tapa oppia asioita, mikäli teorioiden pänttääminen ei ole oma juttu. Parhaimmillaan matkailu ja erilaisten ihmisten ja kulttuurien kohtaamiset voivatkin edistää antirasismia.

matkailu yhteiskuntatieteet